"Emo! Emo, Versopentu avasi VIHDOINKIN silmänsä!"

Oli tarvinnut vielä muutaman päivän, kunnes Lehtipennun veli oli avannut suuret, lehdenvihreät silmänsä. Kolli katseli hämmentyneenä ympärilleen, ja räpytteli silmiään.

"Ai onko maailma näin iso?" Versopentu töllisteli, ja nousi seisomaan, ravistaen sammalniput turkistaan, "Ja vau, sinä taidat olla emomme! Olet todella kaunis!"

"Voi kiitos kultaseni!" Merikyynel kiitteli ilahtuneena ja puski pientä pentuaan ylpeänä, "Olet sinäkin todella komea."

"Noniin, voidaanko mennä jo ulos?" Lehtipentu marisi vierestä, sillä nämä kaunistelut alkoivat jo ärsyttää pentua. Hänellä oli myös - jälleen kerran - erittäin tylsää, ja hän halusi kerrankin leikkiä kunnolla, vieläpä pentuetoverinsa kanssa.

"Ai onko tätäkin paikkaa suurempaa olemassa?" Versopentu hämmästeli ja vilkuili ympärilleen. Lopulta tämän katse pysähtyi pentutarhan suuaukkoon, mistä tulvi paljon valoa, ääniä ja hajuja.

"Tämä ei ole maailmasta mitään. Tämä on vain pieni pentutarha", Lehtipentu maukaisi mahdollisimman rauhallisesti, mutta silti hänen tassunsa pakottautuivat kynsimään sammalta kärsimättöminä, sillä hän halusi äkkiä leikkimään. Mutta Versopennun uteliaisuus pentutarhaa kohtaan oli niin suuri, että Lehtipennun piti raahata tätä hännästä, jotta veli pääsisi ulos pentutarhasta. Onneksi Merikyynel oli nukahtanut, kun oli kyllästynyt Versopennun pentutarhan töllötykseen, niin Lehtipentu ei saanut huutoa toisen hännän vetämisestä.

"VAU!!!" oli ensimmäiset sanat mitä Versopennulta tuli kun he pääsivät pentutarhan ulkopuolelle. Lehtipentu katsoi tätä ja yritti pidätellä nauruaan. Hänen veljensä näytti niin tyhmälle ja hauskalle, kun hän vain istui ja ihmetteli. Hän naurahti omalle mielikuvalleen siitä, että hänkin oli ensimmäisellä kerrallaan varmasti myös tuon näköinen.

"Uu, Versopentu, avasit vihdoinkin silmäsi!"

Se ääni kuului Liljapennulle. Lehtipentu huokaisi ja pörhisteli karvojaan, kohta alkaisi varmasti haukkuminen. Hän kääntyi, ja näki veljensä mittailevan Liljapentua, joka oli hieman suurempi kuin Versopentu.

"Vau, sinä taidat olla Liljapentu. Olet kyllä erittäin kaunis", Versopentu henkäisi, "Ja sinä varmasti olet Vaniljapentu. Olet yhtä kaunis kuin sisaresi."

Liljapennun takana piilossa ollut harmaa pentu, jota kutsuttiin Vaniljapennuksi, katseli ujosti tassuihinsa, ja vaaleanharmaa Liljapentu väläytti kaikille terävän hymyn.

"Voi, mukava tavata vihdoinkin kasvotusten Versopentu", siskojensa takaa tupsahtanut keltaturkkinen kollipentu ilmoitti, "Olen Leijonapentu."

Lehtipentu ajatteli kateellisena, millainen roteva ruumis ja paksu turkki Leijonapennulla oli. Hän halusi näyttää ihan häneltä, metsän hurjimmalta kissalta, joka olisi mahtava johtaja, reilu, ja puolustaisi heikoimpia, kuin kunnon sankari. Mutta se oli vain ulkonäköä. Leijonapentu ei ollut sellainen. Hän kiusasi Lehtipentua samoin kuin Turvetassu ja Sinitassu. Hän oli myös epäreilu, esimerkiksi jos jakoi tämän kanssa hiiren, toinen osapuoli saa osuudesta vain hännän.

"Mukava tavata Leijonapentu. Olen ilahtunut tavatessani teidätkin", Versopentu maukaisi kohteliaasti, ja painoi päänsä hetkeksi alas, "Olen kuullut teistä kolmesta paljon. Etenkin emoltanne. Hän on erittäin ylpeä siitä, että omaa juuri teidät omina pentuinaan. Haluaisin todella tutustua teihin."

Leijonapentu katsoi hämmentyneenä vuoronperään Lehtipentua ja Versopentua. He ovat kuin lehden kaksi puolta, toinen räväkkä kuin lintu, ja toinen usvaisen rauhallinen. Ei voisi arvellakaan, että he kaksi olisivat veljeksiä.

"Haluaisitteko tulla meidän kanssamme leikkimään? Tarkotan, harjoittelemaan saalistamista?" Leijonapentu oli kysynyt pienen hiljaisuuden jälkeen, yrittäen olla yhtä kohtelias kuin Versopentu. Hän vastasi valoisasti:

"Mielihyvin." Sitten hän vielä lisäsi kehottaen veljeään, "No niin Lehtipentu, tule."

Lehtipentu ja Leijonapentu murahtivat molemmat. Versopentu oli liian valoisa nähdäkseen, että Leijonapentu halusi ainoastaan Versopennun mukaan leikkiin. Lehtipentu sentään näki sen itse, mutta niin positiiviselle kissalle - vieläpä omalle veljelleen - oli melkein mahdotonta sanoa jotain vastaan, ja Leijonapentukin tyytyi vain Lehtipentuun kohdistuvaan murhaavaan tuijotukseen. Aika kummallista kyllä, mutta ehkä Leijonapentu ei pystynyt itsekään panna vastaan Versopennulle.

Viisikko tepsutteli Leijonapennun johdolla kohti autiota soturienpesää. Siihen oli ehtinyt jo kertyä ohut pölykerros, sekä hämähäkit olivat muodostaneet suuria verkkoja - mikä ei tosin haittaa Harakkamarjaa, sillä hänellä ainakin olisi seittiä käpälien ulottuvilla jos se loppuisi kesken.

He menivät sisälle pesään, sillä ei sitä ole kiellettykään. Siellä toisaalta oli erittäin tunkkainen ilma, ja pesässä myös haisi jotain erittäin pahanhajuista. Liljapennulta pääsi aivastus, jolloin pölyt lennähtivät, ja kuului "ATSHIII!" jokaiselta pennulta. He ravistelivat turkkejaan.

"Täällä on hämähäkkejä. Voidaan pyydystää niitä", Liljapentu ehdotti, nähdessään kahdeksanjalkaisia elukoita ja yritti läpsiä muutamaa. Ne litistyivät hänen tassujensa alla, mutta pienet hämähäkit onnistuivat ihmeellisesti pujottautumaan tassun alta pois ja ne pakenivat takaisin piiloihinsa turvaan.

"Noh, en minä nyt tiedä, suostuvatko soturit syömään näitä", Versopentu kehräsi, "Tuskin ne kovinkaan täyttävät vatsaa. Niin pieniä, ja näyttävät aika lihattomilta."

Aaltokuiskeen pennut yhtyivät kehräykseen mukaan, ja jopa Lehtipentu sai pienen kehräyksen nousemaan kurkustaan. Se loppui kuitenkin lyhyeen, sillä Leijonapentu oli lähettänyt vihaisen silmäyksen vihreistä silmistään Lehtipentuun.

"Mutta Lehtipennullehan ne maistuisi! Vai mitä, Lehtipentu? Sinähän silmäilet meitä niin epävarmasti, ja samalla katsot nälkäisenä noita hämähäkkejä", Leijonapentu ivaili lopulta, ja Versopentu käänsi hämmentyneet silmänsä veljeensä.

"Aa, öö, joo, totta kai, siitä vain! Anteeksi että puhuin noin pahasti.. ehm... Kokeile vain!" Versopentu änkytti pahoillaan, piirrelen nolostuneena kynnellään jälkiä maahan, samalla tuijottaen veljeään.

Viha Leijonapentua kohtaan oli kasvanut paljon Lehtipennun mittarissa. Mutta Versopentu ei tiennyt Leijonapennun olevan kiusaaja. Jos hän kertoisi sen nyt, Leijonapentu alkaisi varmasti kiusaamaan Versopentuakin, mutta sitä Lehtipentu ei halunnut. Mutta hän ei myöskään halunnut syödä hämähäkkejä. Eikä tekosyitä tupsahtanut päähän ollenkaan, jonka takia hän joutui vain maukaisemaan:

"Öö... Niin. Näyttää kyllä ihan mielenkiintoisilta.."

Hän epäröi hetken, miettien, miten voisi iskeä Leijonapennulle takaisin. Hänelle tuli yksi idea, joka ei ollut mikään maailman pahin takaisinisku, mutta se sai hyvin kelvata Lehtipennulle:

"Mutta en minä yksin halua täyttää vatsaani. Haluaisin syödä teidän kanssa, erityisesti Leijonapennun kanssa, joka ystävällisesti kannusti minua."

Hän vilkaisi viattoman näköisenä sanattomaksi mennyttä Leijonapentua, jonka naama oli vääntynyt vihaiseen virneeseen. Hän selvästi kehitteli jotain kostoa, jolloin Lehtipentu alkoi vääntelehtimään hermostuksissaan paikoillaan. Hän yritti sinnikkäästi esittää viileää, joka olisi valmis kohtaamaan Leijonapennun tarjoamaa iskua.

"Noh, en minä niitä halunnut syödä", Leijonapentu maukaisi lopulta, nyrpistäen nenäänsä, "Mutta ihan sama. Tee mitä haluat. Voisitko Versopentu hankkia tuoresaaliskasasta hiiren?"

"Totta kai!" kolli vastasi iloisena ja pujahti ulos pesästä, jättäen Lehtipennun yksin Aaltokuiskeen pentujen kanssa. Silloin vasta hän tajusi Leijonapennun taktiikan, mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Lehtipentu oli suojaton hyökkäyksen kohde.

"Kuules, Kirppupentu", Leijonapentu aloitti uhkaavaan sävyynsä, "Vaikka en hauku veljeäsi, se ei tarkoita että sinun ei tarvitse hävetä itseäsi. Varo sanojesi kanssa, tai sinun käy kalvaten."

Lehtipentu tunsi hetkellisen karmaisevan tunteen selkäpiissään, sillä hän tiesi, että Leijonapentu osasi kyllä lyödä, potkia, ja muutenkin satuttaa. Kolli perääntyi pienen askeleen varuillaan, tuijottaen takaisin Leijonapennun jäätävään katseeseen.

"Mitä, pidätkö Versopennusta sillä tavalla Leijonapentu? Hah, en minä ihan sitä odottanut, kummajainen", Lehtipentu maukaisi takaisin sihisten, katsoen jäätävästi, kuinka Leijonapennun ilme valahti, lopulta raivostui.

Lehtipentu katui heti sanojaan, ja tämä tuijotti kauhuissaan, miten Leijonapennun kynnet tulivat esiin, valmiina takertumaan Lehtipennun suojattomaan kurkkuun. Hän luimisti korviaan, sähisi hiljaa ja sulki pelosta silmänsä.

Lehtipennun suureksi onneksi, Versopentu tuli sisälle hiiri hampaissaan, minkä oli juuri käynyt hakemassa tuoresaaliskasasta. Lehtipentu ja Leijonapentu muuttivat nopeasti olemuksensa neutraaleiksi, silottivat pörhistyneet karvansa ja kynnet painuivat piiloon. Versopentu ihmetteli Liljapennun ja Vaniljapennun säikähteneisyyttä, mutta naaraat toteilivat vain että kaikki oli hyvin. Kohautellen olkapäitään Versopentu laski hiiren keskelle pesää, ja kysyi Leijonapennulta:

"Mitä ajattelit tehdä täällä?"

"Minä-... grrhh..."

Leijonapentu ei selvästi enää muistanut, mitä aikoi tehdä hiirellä. Lehtipentu epäili, että tämän päässä kummitteli hänen sanomansa loukkaavat sanat.

Hän ansaitsi sen, sanoi pieni ääni Lehtipennun sisimmässä. Leijonapentu kiusasi häntä, joten hän ansaitsi samalla mitalla takaisin. Mutta ei hän vielä kunnolla sitä opetusta saanut. Tiedät, mitä hän on tehnyt sinulle. Hän ansaitsee pahempaa.

"Versopentu", Lehtipentu aloitti ja nuoli tassuaan, "Voin sanoa, että Leijonapennulla on sinulle asiaa. Hän kysyi minulta, kun kävit hakemassa hiirtä, että kannattaisiko kertoa siitä sinulle, todellakin! Mutta siis, Leijonapentu, anna palaa, rohkeasti vain!" Lehtipentu kannusti, peitellen kieroa hymyä kasvoillaan. Leijonapentu käänsi katseensa Lehtipentuun, mutta kollipentu ei nähnyt vihaa, ei surua, eikä mitään siltä väliltä - Leijonapennun kasvoilla oli... kiero ja ivaileva ilme?

"Totta kai voin kertoa. Anteeksi, etten kertonut aiemmin... Mutta siis... Lehtipentu sanoi että pitää minusta romanttisella tavalla. Hyi! Mikä kummajainen! Hän oli juuri ahdistellut minua, kun kävit hakemassa hiirtä! Hän on kauhea kissa!"

Öö... joku 1270 sanaa!:D

Kirjailijan kommentti:

Elikkäs tällasta lukua sitten. Ömm...
mp Leijonapentu?:0
Mun mielestä se on hiukan tyhmä hahmo xD, mutta se on mielenkiintoinen! Okei mitä mä höpötän xd
Seuraavaa lukua odotellen!:)