Minua ärsytti niin että olisin voinut huutaa koko linnan hereille. Ensin olin ollut väsynyt, sitten heti kun olin saanut nukahdettua, minut oli herätetty ja sama oli tapahtunut todella monta kertaa yön aikana. Nousin sängystä ja ärähdin jotain niille kuraverisille.

Sitten alhaalta kuului kovaa ääntä. Mitä nyt taas? Voihkaisin mielessäni. Liu'uin liukumäeksi muuttuneet portaat siististi alas ja istahdin sohvalle katsomaan tapahtumia, sillä olin niin väsynyt etten jaksanut seistä. "MITÄ täällä tapahtuu?!?!" Kysyin melkein raivoissani. Kun vastausta ei kuulunut, jäin vain tuijottamaan raivoavaa tyttöä, oliko se nyt Taylor? Mia ei kyllä jaksaisi kiinnostua mistään jästisyntyisten nimistä.

Kun se 'jästityttö' sanoi katsovansa Adamin kuulemma rumaa naamaa, Mian oli pakko peittää nauruntirskahduksensa tekoaivastuksiin. Pysyttelin hiljaa Lucaksen määräyksestä jotta emme joutuisi hankaluuksiin. Tajusin kuitenkin pian, että Taylor oli uhannut käskyä toteamalla ärsyttääkseen Lucasta: "No hiiskahdus". Se toinen, Eiden kai, näytti aika pelokkaalta, kommentin jälkeen varsinkin.

Olin onneksi Lucaksen takana kun tuo huusi "Tainnutu!" Ja osoitti sauvallaan Tayloria. Eiden vetäisi Taylorin viime hetkellä pois alta ja he siirtyivät kovaa vauhtia makuusaliin, minne pojat eivät pääsisi. Jos joku saisi kuulla tämänöisestä, olisivat Luihuisen tupapisteet paljon alempana kuin ennen. He sopivat vielä tyttöjen kanssa alhaalla, ettei tästä kerrota mitään ja että välttelemme kuraverisiä parhaamme mukaan ja sitten palasimme nukkumaan pariksi tunniksi.

Heräsin väsyneenä yön jäljiltä ja puin koulupuvun päälle. "Mitä väliä sillä on että minkälaiset koulupuvut meillä on?" Pyöräytin silmiäni Eidenille ja Taylorille. "Kaikki eivät ole tottuneet valvomaan koko yötä", tuhahdin ärsyyntyneenä. Harjasin hiukseni ja laskeuduin oleskeluhuoneeseen. Sieltä astelin käytävälle ja suunnistin suureen saliin.

Ensimmäisenä ruuan jälkeen olisi luudalla lentämistä. Sekin oli todella helppoa, mutta myös kivaa, vaikkakin huispausmuodossa se oli kivempaa. Ihanaa, että ensivuonna saisi tuoda oman luudan. Äiti sanoi, että saisin uuden mallin, jonka äiti itse oli suunnitellut syntymäpäivälahjaksi. Äiti valmisti luutia. Hän ei ollut kertonut työstään ennen sitä. Valehdellut vain jostain tylsästä toimistotyöstä ja toimistoon ei saanut tuoda ulkopuolisia, varsinkaan lapsia.

Söin paahtoleipää ja jugurttia. Kurpitsamehukin maistui kai ihan hyvältä. Hedelmiä oli todella paljon. Etsin sanomalehden käsiini, mutta siinä oli vain kaikkea hullua esimerkiksi, että rikkokirit ovat vaarallisia ja että niitä vastaan kannattaa ostaa jotkut erikoiset lasit. "Hei, luet Saivartelijaa, ota mieluummin Päivän profeetta", Lucas tarjosi toista lehteä ja kiitin helpottuneena tuota. Amaryllis laskeutui kaarrellen alas ja tiputti paketin. Siinä oli kirje, kolme suklaasammakkopakettia ja pussi joitain kuulemma erikoistoffeekarkkeja. McKaylan pöllö toi omistajalleen samanlaisen paketin.

Kirjeessä luki:
Mihin tupaan pääsit? Toivottavasti olet viihtynyt. Oletko saanut kavereita? Muista opiskella! ÄLÄKÄ LUE SAIVARTELIJAA TAI VARSINKAAN USKO SITÄ. Toimme sinulle suklaasammakoita karkkipäivän varalle.
Rakkadella äiti ja isi.

Adam nappasi kirjeen ja luki sen kovaan ääneen ja välissä aina lällätellen. "Rakkaudella äiti ja isi!" Hän nauroi Lucaksen kanssa. "Hei! Anna se tänne!" Suutahdin ja nappasin oman kirjeeni Adamilta. "Mitäs sinun vanhempasi sitten sanovat sinusta? Pikku Adamista on tullut jo iso vauva. Toivotamme hyvää lukuvuotta rakkaalle pojallemme", ärsytin ja Adam sekä Lucas ärisivät minulle suuttuneina.

Minua vain nauratti ruokailun päätteeksi. Tytöt ja minä lähdimme nauraen kohti pihaa, missä lentotreenit olisivat. Pihalla Rohkelikon ja Luihuisen pojat riitelivät, mutta pian opettaja tuli keskeyttämään riidan julistamalla harjoitusten alkaneen. Hän kertoi ohjeet ja siirryimme kahteen riviin niin, että Rohkelikot toiseen riviin, ja me katsoimme heihin vastapäätä olevasta Luihuisten rivistä. Malfoyn pojilla meni huonosti, vaikka he olivat aikaisemmin väittänyt tämän homman osaavansa, minä sain luudan pian käteeni ja sain ohjeen istua luudan päälle, mutta pysyä jalat maata koskettaen ja paikoillaan. Luuta oli vähän kuin hevonen, mutta se lensi. Siksi sillä oli hieman erilainen ratsastaa kuin hevosella.

Tunnin päättyessä he siirtyivät sisälle. Seuraavaksi muodonmuutoksia. Voihan hitsi, ajattelin.

(Ohitan nyt sen tunnin koska muodonmuutoksista on tylsä kertoa SRY)

Loitsutunnilla opettaja esittäytyi Professori Lipetitiksi. Pitäisi leijuttaa sulkaa. Oikeasti? Sain kai lennätettyä ihan hyvin, kunnes näin niiden kuraveristen vain nostelevan sulkaa ja leikkivän sillä. En harmi vain voinut mennä puhumaan suutani puhtaaksi nyt kun oli tunti meneillään. Hohhoijaa ompas rasittavaa. Tajusin sulkani tippuneen ihmeellisiltä puukaukalopenkkipöydiltä(u know what i mean(toivottavasti)) joissa istuimme. En jaksanut hakea sitä joten yritin leijuttaa sen luokseni. Ja mikä ihmeellisintä, sulka lensi rauhassa ja hyvin, eteeni. Lipetit kehui minua ja saimme 25 tupapistettä. Olin aika iloinen siitä ja lopputunti menikin aika hyvin.

Tunnin vihdoin päätyttyä, lähdin McKaylan kanssa suureen saliin. Hänellä ei ollut mennyt kovin hyvin se loitsutunti. Sulka oli ruvennut painamaan kuin lyijy jonkun vääränlaisen taian takia ja sitä ei pystynyt enää sen jälkeen liikuttamaan kovin helposti.

Istuin tupapöydässä ja näin myöhässä tulleet 'kuraveriset'. Aloimme yhdessä luihuisten kanssa ilkkumaan: "Kuraveriset!" Sen jälkeen söimme nopeasti ennen liemitunnin alkua.