Kloorivesi tuntui kodilta. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Aina siitä asti, kun hän on ollut 5-vuotias. Vedessä kaikki oli kevyempää. Ei ollut mitään muuta ajateltavaa kuin hengitys ja vartalon liikkeet. Ei ehtinyt ajatella mitään ylimääräistä kuin voitto tai edes maaliin pääsy.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

"Ei paha veliseni!" Nicole sanoi Liamin noustessa altaan reunalle.
"Mikä aika?" Liam kysyi juoden hörpyn vesipullostaan. Pojan lihaksia särki, mutta jos aika oli huono, niin uudelleen vaan altaaseen parantamaan aikaa.
"1.15,07. Ei huono", Nicole kirjasi tuloksen ylös.
"Eli altaaseen vaan uimaan uudelleen", huokaisten Liam kiipesi lähtölaudalle.
"Liam! Koulu alkaa puolen tunnin päästä!" Mutta poika oli jo hypänny altaaseen ja Nicolen ei muu auttanut kuin painaa sekuntikello päälle uudelleen.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

"Ja milloin sulla on enää vapaata? Olet koko aika altaalla tai kuntoilet muuten koulun ja opiskelun ohella!" Liamin paras ystävä Brian nojasi kaappiinsa.
"Brian me nähdään joka päivä, koska asut meillä. Voisit joskus edes tulla altaalle! Tänään on muutenkin huono päivä!" Liam huokaisi ja valui lattialle nojaten kaappiinsa. Brian valui parhaan ystävänsä viereen.
"LiLi, mitä on tapahtunu?" Brian laski kätensä Liamin polvelle, jotka poika oli vetänyt rintaansa.
"Mun ajat vain huononevat. En tiedä mitä teen väärin", tuhautuneesti Liam laski päänsä polviin.
"Pidä vapaapäivä kerrankin ja anna lihastesi parantua. Sä olet rasittanu lihaksesi ääripäähän asti. Anna niitten olla rauhassa edes yksi päivä ilman ylimääräistä rasitusta!" Brian huokaisi.
"Ehkä olet oikeessa. Kerro mitä teen vapaa-ajalla, jos en saa uida tai kuntoilla?" Liam naurahti. Brian ei ehtinyt vastata, sillä kello soi oppitunnille.
"Kerron sulle ruokailussa. Mut nyt mennää opiskelee äidinkielen ihania rakenteita", Brian huokaisi, sillä poika ei tykännyt aiemmin mainitusta oppiaineesta.
"Ei äidinkieli ole kamalaa. Se on oikeasti älyttömän helppoa", Liam kietasi käsivartensa parhaan ystävänsä harteille.
"Sanoo hän, jolla ei ole lukihäiriötä eikä hahmottamishäiriötä!" Brian valitti dramaattisesti.
"Lakkaa olemasta tuollainen draamailija. Se ei oo hyväksi sinulle!" Liam nauroi ystävänsä mököttävälle ilmeelle. Pian Liam ja Brian astuivat luokkaan, jossa jo puolet luokasta olivat joko kaveriporukassa tai istuivat omilla paikoillaan valmistautuakseen alkavalle tunnille. Pojat istuutuivat vierekkäisille paikoille, kuten aina yhteisillä tunneillaan.

Jooo... Tota.... Niiiiin... Öööö.... Tätä tää mun tauko on. Ajattelin alottaa muokkaamaan Juilliard Love ja When Two Worlds Fall Apart- ficcei, koska ne ei oo sellasii ku haluisin niitten olevan, joten annan teil siks muutamii minificcei luettavaks... Tää ei oo minificci välttis, mut saattaa olla. Tiiän, et kaikki ei tykkää siit kun suomalaiset kirjottaa englanniks, mut toi yks ficci oli niinku pakko kirjottaa englanniks. Toivottavasti tykkäätte näis korvaavista, ennen kun taas noi "hittificit" palaa taas ruutuun toimimaan... Pyydän anteeks tätä taukoo tässä välissä........