Mä alan tykkää täst ficist enemmän ku noist kahdest muusta....

Liamin näkökulma

Tämä on pisin aika milloin Brian ei ole sanonut minulle sanaakaan. Alan olemaan aivan oikeasti huolissani hänestä. Hänen vanhemmat muutenkin ovat poissa kotoa lähes tulkoon koko ajan; siksi Brian asuu meillä. Hänen isä on armeijassa töissä ja äiti matkustaa koko ajan ympäri maailmaa erilaisissa kokouksissa ja sun muissa juhlatilaisuuksissa. Haluan vain auttaa parasta ystävääni.
"Brian? Jeremy on ovella. Pyydänkö hänet ylös?" Äitini kysyi Brianin oven takaa. Poika on käytännössä lukittauduttanut itsensä huoneeseensa riidastamme lähtien, mikä oli kaksi viikkoa sitten. Emme juttele edes koulussa ja koulumatkat, jotka me yleensä kävellään, Brian menee Jeremyn kyydillä. Ruokailut ovat ainoat hetket jolloin näemme toisemme, mutta silloinkaan ei puhuta inahdustakaan toisille. Miksi me edes riitelimme?

Kuulen Brianin ja Jeremyn äänet seinän toiselta puolelta. He ovat tavallista kovaäänisempiä. Enkä tarkoita, että he harrastaisivat seksiä. Oh god! Ei! En halua ajatella parhaan ystäväni harrastavan seksiä, vaikka me ei olla puheväleissä keskenään.

"Mä en ymmärrä sua! Te ootte olleet parhait ystävii aina. Miks te ette puhu toisillenne?" Kuulin Jeremyn puhuvan kiivasti. Kuvittelin pojan ravaavan edestakaisin lattialla kun Brian istuu tai makaa sängylläänsä.
"Ei se varmaan sinua hetkauta pätkääkään?!" Tuo oli isku vyön alle jopa Brianilta.
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Brianin näkökulma

"Ei se varmaan sinua hetkauta pätkääkään?!" Voi hiivatti! Välähdys pistävästä ja satuttavasta iskusta näkyi poikaystäväni silmissä. Jeremy on parhaimpia asioita elämässäni ja minä menin mokaamaan tämän.
"Jeremy kiltti!" Otin hänen käsistä kiinni ja siirsin pojan istumaan viereeni. Ristin sormemme lomittain.
"Hei, en tarkoittanut sitä loukkaavasti. Ja pyydän aivan älyttömästi anteeksi, jos loukkasin sinua. Ei ollut tarkoitus satuttaa sinua rakas. Mä olen aivan älyttömän pahoillani rakas!" Nostin kätemme suulleni ja painoin hellän ja pahoittelevan suudelman hänen kämmenselälleen. Tunsin kyyneleiden valuvan poskillani. En kuitenkaan välittänyt. Halusin vain saada Jeremyn uskomaan minua. Halusin kyllä olla puheväleissä Liamin kanssa. Hän on ollut aina niin kauan kuin muistan paras ystäväni. En haluaisi heittää sitä hukkaan vain typerän riidan takia. En halua silti sanoa ensimmäisiä sanoja enkä anteeksipyyntöjä.
"Hei Brian kulta. Rauhoitu. Hengitä nyt. En ole ainoa ihminen keneltä sinun pitäisi pyytää anteeksi. Tiedät sen." Jeremy pyyhki kyyneleitäni, jotka edelleen valuivat kasvoille. Tunsin vain romahtavani. Hengitykseni alkoi muuttua pinnalliseksi ja kyyneleet tulvivat silmistä valtoimenaan. Koko ruumini tärisi ja kylmä hiki nousi selkään ja otsalle. En ole saanut paniikkikohtausta moneen vuoteen.
"Liam! Tänne! Brian!" Kuulen pätkiä Jeremyn huudoista. Hänen äänensä värisi paniikista ja kyynelistä. Tunsin parhaan ystäväni kädet ympärilläni, ennen kuin maailmani pimeni ja pyörryin.

Anteeksi aivan kamalasti, etten ole kirjoittanut moneen viikkoon... Iskä on päässyt sairaalasta ja on parantunut hyvin. Kuitenkin jos iskä ois vaipunu koomaan ensimäisen viikon aikana kun oli sairaalassa, niin selviytymismahdollisuudet olisi olleet hyvin hyvin pienet.

Sen lisäks oon ollu ite kipee hyvin paljon ja sen lisäks on ollu koulu, jossa meidän näytelmä productio Hamlet riisti jokaselta muutaman energiavoimalan ja hermot ja saatiin jokainen useampi harmaa hius... Lopputulos oli uskomattoman loistava❤❤

Nyt on reilun viikon päästä opintomatka Madridiin luokan kanssa... Luvattu sellaset 30°C... Ei se oo kivaa ihan keskustas ja keskellä maata ilman mitää viilentävää tuulen virettä...

Joten elämä on pitäny mut kiireisenä ja tuleva vuosi on vielä kiireisempi, koska ylppärit tulee syksyllä... Niihin sit menee kesää lukies...

Mut kirjoitan taas kun ehdin❤❤🍓🍓