Luku 2
Toinen luku ihanat.... Toivottavasti tykkäätte... Bye😘❤
Ashtonin näkökulma
Ei hiivatti! Hyvin meni taas Ashton. Mokasit ainoan kaverisuhteen alun ennen kuin edes yritit. Toisaalta taas mitä yritit kavereerata koulusi uintijoukkoeen kapteenin kanssa. Jos hän tuntisi sinut, et olisi saanut auttaa häntä ylös uima-altaasta, vaikka hän olisi hukkumassa. Okei, olisit siinä tilanteessa, mutta et varmaankaan muussa. Hänen status on ylempänä kuin sinun koulun hierarkiapolitiikassa. Paljon korkeammalla. Hän on kuuma urheilija. Sinä nörtti nolla.
"Ashton? Oletko hereillä? Koulu alkaa kohta. En halua sinun myöhästyvän ensimmäisenä päivänä!" Äitini työntää päänsä oveni raosta sisään.
"Olen äiti. Käyn suihkussa ja sitten tulen alas", sanon suljetun kylpyhuoneeni oven takaa. Äiti huikkaa vastaukseksi vain "Okei" ja lähti pois. Varmaankin herättämään sisaruksiani. En olekaan esitellyt itseäni. Olen Ashton Fletcher Irwin. Olen 17-vuotias ja syntynyt sekä kasvanut Australian auringon alla. Asun äitini, veljeni Harryn ja siskoni Laurenin kanssa Englannissa, Bristolissa. Käyn tai siis aloitan käymään Bristol Grammar School-nimistä koulua sisarusteni kanssa. Koulun nimi on on lyhennettynä BGS. Koulu vaikuttaa ihan kivalta, kun lauantaina kävin sitä katsomassa ja törmäsin Liamiin. Osa syy muutostamme on minun historiani Australiassa. Ajauduin huonoihin alueisiin vanhempien avioeron jälkeen. Ja minunhan takia he erosivat, sillä isä ei sietänyt sitä ajatusta, että olen homo ja tykkään pojista. Isä riitaantui äidin kanssa sen jälkeen kun oli hakannut minut melkein tajuttomaksi. Hän vain lähti ja ei edes sanonut hyvästejä sisaruksilleni. Toinen ja äidin mielestä ainut syy muuttoomme on äidin uusi työpaikka koulumme draamaopettajana edellisen jäädessä eläkkeelle.
Astun ulos kylpyhuoneesta ja kävelin vaatelipastoni luokse. Kaivoin laatikosta puhtaat boxerit ja sukat. Puettuani ne ylle, otin laatikosta tummansiniset koulupukuni housut. Seuraavaksi etsin valkoisen kauluspaidan, jossa on koulun logo vasemmassa rinnassa. Viimeisimpänä laitoin koulupukuni tummansinisen takin ja siihen kuuluvan punaisen kravaatin. Nappasin vielä koulureppuni, puhelimeni sekä kuulokkeeni, jotka olivat kiinni Mp3:ssani.
"Huometa äiti. Huomenta kakarat." Sanoin ottaessani kaapista kulhon ja lusikan lempimuroilleni. Kaadoin murot ja maidon kulhoon ja aloin rouskuttamaan niitä.
"Äiti! Ashton kiusaa taas!" 7-vuotias Harry valitti.
"Ashton. Tiedät hyvin säännöt tässä talossa. Ei nimitellä sisaruksia. Vaikka te kaikki olettekin vielä kakaroita!" Anne Marie nauroi lastensa ilmeille.
"Lähden nyt. Lauren tuletko minun kyydillä vai bussilla?" Ashton nopeasti suukotti äitinsä poskea ja laittoi kengät jalkaansa. Lauren toisti isoveljensä perässä samat asiat ja huusi vielä hyvästit.
Pyydän anteeksi tätä kahden viikon poissa oloa... Koulu on ollu stressaavaa, ja nytkin makaan sairaana...
Bạn đang đọc truyện trên: Truyen247.Pro