Päätin et päivitän tätä ficcii tiistaisin, koska tiistai on yks mun lemppari viikonpäivä. Ja jos ei tuu syystä tai toisesta tiistaina lukuu, niin ilmotan se tulee muuten sen viikon aikana... Mut nyt luvun pariin❤❤

"Eikö televisiosta tule kerta kaikkiaan mitään mielenkiintoista ohjelmaa?" Brian heitti kaukosäätimen sohvan toiseen päähän.
"Ei se kaukosäädin ole tehnyt sulle mitään. Ei ne tykkää tuonlaisesta kohtelusta", Nicole istuutui sohvan käsinojalle Brianin viereen.
"Ei kai sitten. Tuleeko televisiosta mitään hyvää tai edes katsomisen arvoista soopaa?" Nuorempi poika huokaisi.
"Missä muuten Liam on, koska en ole nähnyt häntä tänään?" Brian vaihtaa aihetta. Hän kuitenkin tiesi vastauksen. Se ei ollut mikään yllätys.
"Harjottelemassa. Missä muuallakaan? Ei hän muuta enää teekään" , Nicole huokaisee surullisena.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Liamin märkä käsi osui laattareunaan sorituksen loppumisen merkiksi. Valotaulussa altaan reunalla vilkkui kierrosaika. 14.35:78. Liam läiskäsi vettä kädellänsä ja paiskasi uimalasinsa altaan reunalle. Aika oli surkea. Erittäin surkea. Kyse oli vain 500m rintauinnista, joten ajan kuuluisi olla parempi. Paljon parempi.

Liam ei tiennyt, että miksi hänen ajat vain huononivat. Häntä väsytti koko aika. Lihakset olivat koko ajan kipeät. Jokainen hengen veto tuntui työläältä. Poika nousi altaasta. Tai ainakin yritti. Käsissä ei ollut voimaa nostaa poikaa reunalle.

Liamin näkökenttään ilmestyi käsi. Poika katsoi ylös ja näki vaaleanruskeen kiharahiuspörrön, ennen kuin poika nosti päänsä.
"Näytät tarvitsevan apua, vai kuinka?" Poika kysyi hymyillen.
"Joo, kiitos. Otin kai huonosti tukea reunasta", Liam nousi altaasta pojan avustuksella. Kuitenkin kun Liamin jalat koskivat maahan ja auttaneen pojan ote irtosi, romahti Liam lattialle voimattomana.
"Wow. Anna kun autan sinut pukukopille. Sulla ei ole näemmä yhtään voimia jäljellä", poika naurahti ja nosti Liamin lattialta.
"Rasitin kaiketi jalkojani liikaa. Kiitos avusta. Olen muuten Liam Payne", Liam esitteli itsensä.
"Kyllä kaikki sinut tuntevat. Koulun uintijoukkoeen kapteenina olet aika kuuluisa. Koko koulu sinut tuntee, myös uudet oppilaat kuten minä." Poika nauroi. Liam tykkäsi pojan naurusta. Se oli vapaa ja kuuluva.
"Et kuulosta brittiläiseltä. Mistä muuten tulet?" Liam kysyi, kun poika asetti Liamin nojamaan suihkukopin seinää vasten.
"Muutettiin viime viikolla Australiasta äitin ja sisarusten kanssa. Ai niin olen Ashton. Ashton Irwin." Poika esittäytyi. Liam hääti Ashtonin pois kopista ja avasi suihkun hanan. Kuuma vesi alkoi valua Liamin kylmettyneeseen ihoon. Ashton oli käynyt hakemassa uima-altaan luota Liamin pyyhkeen omistajan pyynnöstä. Pian oli molemmat pojat pukuhuoneessa.
"Miksi muutitte juuri tänne? Ei ole pakko kertoa sitä syytä, jos aihe on henkilökohtainen. Anteeksi, että kysyin", Liam nopeasti lisäsi kun näki Ashtonin ilmeen synkkenevän.
"En halua puhua siitä juuri nyt." Ashton nousi ylös penkiltä Liamin vierestä. Liam laski katseensa lattialaattoihin ennen kuin puki päällensä vaalean siniset farkut ja sinisen kauluspaidan, jonka napit olivat auki paljastaen valkoisen t-paidan.
"Oletko valmis lähtemään?" Ashton kysyi Liamilta kun kyseinen poika pamautti kaappinsa kiinni.
"Luulin, että lähdit?" Liam kysyi hämmentyneenä.
"Tänään on lauantai ja olen uudessa kaupungissa. Ei minulla muuta tekemistäkään ole kuin olla ensimmäisen samanikäisen ihmisen kanssa oleminen" Ashton vastasi virnistäen. Liam vastasi väkinäisellä hymyllä, sillä Ashtonin vastauksen voi tulkita joko positiivisena tai negatiivisena asiana.
"Missä kummassa suunnassa asut?" Ashton kysyi poikien tullessa koulun monitoimihallista koulun porteille.
"Vasemmalla kolmen korttelin päässä. Entä sinä?" Liam kysyi ihan kohteliaisuudesta, sillä hän ei vielä osannut oikein reagoida Ashtonin edelliseen kommenttiin.
"Me asutaan siis samassa korttelissa!" Kiharapäinen poika nauroi. Liamkin virnisti hieman, sillä Ashtonin nauru oli tarttuvaa.

Tämä olisi sitten luku number UNO(aka mun lempparikorttipeli like in ever❤) Tää oli kyl hyvin kakinen luku koska ei ton tapaamisen kuulu mennä tollee, mut toisaalta taas se antaa aika hyvän kuvauksen kiusallisest ensitapaamisest.... Anyway tässä tämä surkimus nyt on.... En tiiä kuinka pitkä täst tulee... Alan kans koht muokkaa noit kahta keskenerästä sontakasaa, joten älkää ihmetelko sit ku niit alkaa tulee editoinnin jälkee... HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ❤🇫🇮🇫🇮