Miksu kallisti päätään vingahdellen. Hän alkoi jo olla väsyksissä. Mies nosti Miksun syliinsä ja kantoi hänet pehmeälle, suurelle tyynylle.

Pentu nukkui koko yön rauhassa, mutta aamulla hän havahtui haukkuun. Joku suuri (ja suurikorvainen) koira oli hypännyt hänen viereensä.
-Hei olen Heta, Saksanpaimenkoira, Koira tervehti Iloisella äänellä.
-Ja vartioin pihaa, Heta jatkoi ylpeästi.
- Jakke tarvitsee muuten oman metsästyskoiran.
- Onko hän metsästäjä? Minä nimittäin olen erikoisuus. Rakastan metsästystä, Koiranpentu kiinnostui siitä "Jakesta" oikein kunnolla.
Hän ei valehdellut kun sanoi että rakastaa metsästystä. Isä oli opettanut hänelle metsästystä kun hän oli vielä asunut Lapissa.
- Kyllä, Heta vastasi.
- Mutta nyt meidän pitää mennä syömään.

Heta näytti Miksulle missä ruokakupit sijaitsivat.
- Isäntä lähtee huomenna Lappiin metsästämään lintuja. Minä jään tänne, mutta sinä saat lähteä mukaan.
- Mahtavaa! Miksu hihkaisi onnellisena ja melkein pomppi innosta.
- Mikä siinä nyt niin mahtavaa on? Heta ihmetteli tietämättä pennun taustasta.
- Minä synnyin Lapissa ja haluaisin nähdä sen uudestaan ja päästä asumaan synnyinseudullani, Miksu selitti.