Storagessa? Ei.

Electricalissa? Ei.

Lemon ei löydä Bluea mistään. Ei punaisen häivääkään. Lemon oli nähnyt vain Metsän, joka rauhassa vain heitti roskat ulos laivastosta. Kun Lemon oli kysynyt häneltä apua etsinnöissä, tummanvihreä avaruusmatkailija oli avuliaasti tarjoutunut mukaan.

Nyt he kävelevät kohti Reactoria. He ovat vaitonaisen hiljaa, mutta se ei kovinkaan vaivannut Lemonia itseään. Metsä taas on selvästi puheliaampi tapaus, sillä hän yrittää rakentaa epäonnistuneesti keskustelua.

"Mikä on lempivärisi?"
"Kaikki värit on kauniita."
"Minun lempivärini on metsänvihreä, koska rakastan metsiä."
"Kiva."

Ja hiljaisuus hiljaisuuden jälkeen. Tästä oudosta vaivaantuvasta tilasta päästään nopeasti eroon, kun Reactorin suuri, teräksinen suuaukko tulee näkyviin.

"Lemon, minulla on täällä reaktorin käynnistys hommana, joten voimmeko hetkeksi pysähtyä tänne? Koska tässä kestää hiukan.."

Lemon katsahtaa ystäväänsä, joka viittoaa isoon koneeseen, ja siihen liitettyyn kooditauluun. Hän nyökkää hyväksyvästi hymyillen, vaikka uskoo, että näin paksun lasikuvun takaa tuskin hymyä näkee.

Vihreä ystävä kävelee kooditaulun luo, ja alkaa näpyttelemään erilaisia koodeja. Sillä aikaa Lemon vilkuilee ympärilleen, toivoen että Blue yhtäkkiä pompahtaisi esiin jostakin laatikosta. Se on kyllä erittäin epätodennäköistä, ja oneksi matkailija ymmärtää sen. Hän kävelee suuaukolle, ehkä Blue sattumalta kävelisi ohi?

"Lemon, älä mene, en halua olla yksin... Voi perkele painoin väärin!! Aargh!"

Metsä oli selvästi paniikissa, tämä ihan tärisi kauttaaltaan. Lemon kävelee takaisin vihreäpukuisen luo, ja toteaa rauhoittavasti:

"Menin vain katsomaan ovelle, jospa Blue kävelisi käytävällä ohi. En ollut minnekkään lähdössä, kaikki on hyvin."

Hän silittää pehmeästi vihreää avaruuspukua, ja antaa vielä pienen halauksen. Metsä onneksi rauhoittui, ja hän pystyi viimeistelemään tehtävänsä. Napautettuaan omalla läppärillään tehtävänsä tehdyksi, he katsastavat vielä Securityn. Siellä on vain kolmen kopla Pinja, Linnea ja Lilja valvomassa kameroita, muuten huone on tyhjä.

"Oletteko jo tehneet tehtävänne?" Metsä kysyi ankarasti, paniikissa ollut pikkulapsi on selvästi hälvennyt. Lemon miettii, Metsä käyttäytyi todella oudosti.

Tyttökolmikon päät kääntyvät kaksikkoon päin kummastuneena. Heidän ilmapallot päässä heiluivat hassusti katonrajassa.

"Totta kai", he vastaavat kuorossa, jonka jälkeen pinkki, lime ja liila kääntyivät takaisin ruudun pariin.

Lemon ja Metsä katsahtavat toisiinsa, sitten he jatkavat matkaansa. He kävelevät kohti Upper Engineä, mistä he sitten menisivät katsastamaan Medbayn.

Siellä he tapaavat mustapukuisen Mustan, joka täyttää aluksen moottoria polttoaineella.

"Hei", Metsä tervehtii Mustaa, joka nyökkää vastaukseksi, samalla kun hän tarkasti täyttää nesteellä tankkia. Lemon pyöräyttää silmiään, heidän pitäisi jatkaa matkaa.

"Hälytys, happisäiliö vuotaa. Hälytys, happisäiliö vuotaa. Kolmekymmentä sekuntia aikaa paikata happisäiliö. Kaksikymmentäviisi..."

Voi ei, mites tässä näin kävi?:0