Luku 1
"Kuusi... Viisi... Neljä..."
Lähtölaskenta loppuu pian, ja kohta alus lähtee avaruuteen. Se alkaa täristä, moottoreilla on hyvin suuri voima, jotta se pääsisi ihan avaruuteen.
"Kolme..."
Orange hyppelee innoissaan Lemonin vierellä. Hän pistää kypäränsä päähän, ja sisar tekee samoin. Ja tottakai he eivät unohda kasvihattua, joka kuvastaa että he ovat yhtä.
"Kaksi..."
"Onnea matkaan", Lemon sanoo kypärän takaa. Hän ei ole varma, kuuliko Orange sitä. Mutta hän toivoo että kuuli.
"Yksi..."
Ja alus lähtee lentoon. Se tärisee ja vapisee. Lemon rientää ikkunalle, missä näkyy kun maailma pienenee. Ei se nyt oikeasti pienenny, mutta se näyttää siltä. Alus nousee turvallisesti maan päältä. Ja nyt se jo lilluu avaruudessa, kohti seikkailujaan.
____________________________________
Lemon on aluksen koillisosassa, Shields-nimisessä huoneessa, tekemässä aluksen suojauksen korjaustehtävää. Hän klikkailee näytöllä olevia punaisia kuusikulmioita, jotka muuttuvat siten valkeiksi. Kun kaikki kuusikulmiot ovat valkeita, tehtävä on valmis. Lemon ottaa repustaan tabletin, jonka he olivat saaneet matkalle mukaan, ja merkitsee tehtävän kohdalle sen valmiiksi.
Lemon katsoo, mikä tehtävä voisi tehdä seuraavaksi. Aah, toinen klassikkoista, kortinluku Adminissa. Monet valittavat että se on turha ja vaikea tehtävä, sillä kortti ei usein toimi. Mutta Lemonin mielestä se on hyvin järkevä, sillä oman kortin lukeminen kertoo tietokoneelle että olet edelleen paikalla, teet töitä, ja niin edespäin.
On kulunut kolme päivää lähdöstä maan päältä, ja kaikki on sujunut suhteellisen hyvin. Lemon on pysytellyt usein yksin, koska hän pelkää alieneja suunnattomasti. Hänen lempipaikkansa on Security, koska siellä on valvontakamerat. Tälle avaruusmatkailijalle se tuo aina turvallisuudentunnetta, kun näkee koko ympäristön, ja että kaikki on hyvin.
Lemonia kuitenkin aina oksettaa, kun hän näkee kaksoissisarensa kameroissa. Koska hän ei ole koskaan yksin. Hänen mukanaan on aina sinipukuinen Red. Kyllä, matkalla on kaksi kummajaista, Red ja Blue, jotka ovat parhaita kavereita. Heidän nimensä hämäävät, kun heille puhutaan, sillä Redin puku on sininen, ja Bluen puku punainen. Ja asiaa pahentaa vielä se, että joukossa on ulkomaalainen, joka ei osaa kieltämme. Hänen nimensä on Falling Snow, ja hänen pukunsa on valkoinen. Hänen päässään on lumiukko, joka on kieltämättä oikein söpö. Mutta se, miten hän sekoittaa Redin ja Bluen, on erittäin hämäävä. Kuten edellisenä päivänä huomattiin...
"Miksi kutsuit hätäkokouksen? Taas?" Metsä-niminen matkustaja tivasi valkoiselta Falling Snowilta, ja löi nyrkkinsä pöytään. Kolmas kerta tämä Falling Snow kutsui kokouksen. Edellisillä kokouksilla kaikki osoittivat heti että kokous oli turha. Nyt oli Snowin viimeinen kerta, kun hän sai painaa hätänapista, sillä sitä sai painaa vain kolme kertaa matkan aikana. Siten säästytään turhilta kokouksilta, ja matka pystyy edetä.
"Guys, listen me! Please! I think, blue is sus! When i came this morning in Electrical, i just lost blue. He was before that in front of me!"
("Tyypit, kuunnelkaa! Pyydän! Epäilen, että sininen on sus! Kun tulin Electricaliin, minä vain hävitin sinisen. Hän oli ennen sitä juuri minun edessäni!")
"Snow, on todella rasittavaa kun kutsut vain hätäkokouksia, etenkin kun ne ovat olleet ihan aiheettomia! Blue on ollut galaksin ystävällisin ketä olen ikinä tavannut!" karjaisi Metsä, joka viittasi punapukuiseen matkailijaan.
Ja kyllä, se on totta. Blue on hyvin välittävä, avulias ja ystävällinen. Hän ei missään nimessä voi olla alien! Kun ihminen muuttuu alieniksi, oikea hyvyys katoaa. Bluen hyvyys on selvästi aitoa, ja kyllä kaikki sen huomaisivat hänen luonteessa, jos hän olisi muuttunut alieniksi.
"He is not an alien you dumb!" Lemon kiljaisi turhautuneena, ja Blue katsahti kiitollisena tähän.
("Hän ei ole alien sinä tyhmyri!")
"No guys I mean..." Falling Snow yritti, mutta kaikki olivat jo poistuneet paikalta.
("Ei toverit, tarkoitan...")
Lemon ajattelee sitä hymyä, mitä Blue oli tälle suonut. Blue oli söpö, komea, ihana...
*Lemon! Hän voi silti muuttua alieniksi! Turha ihastua kehenkään!*
Lemon ravistaa päätään. Ei, hän ei ole ihastunut. Hän EI ole ihastunut, ja piste. Orangen "ystävän" parhaaseen ystävään. Se olisi outoa. Ja muutenkin, maailmankaikkeus on nykyään vaarallinen paikka. Kehenkään ei saa luottaa, jos haluaa olla turvassa.
*Minun on silti pakko etsiä Blue*, Lemon ajattelee, ja oli selvästi tyystin unohtanut Adminissa odottavan kortinlukemisen. Noh, toivottavasti hän muistaa sen tehdä vielä tämän päivän aikana...
Hmm, löytääköhän hän Bluen? Se selviää myöhemmin..
Bạn đang đọc truyện trên: Truyen247.Pro